Montenegro, Here I come!

Noniin. Se on sitten enää muutama päivä niin matka alkakoon! Elikkä tulevana perjantaina olis lähtö Montenegroon Annun kanssa. Mennään Malev Airlinesin koneella Podgoricaan ja siitä jatketaan bussilla Budvaan missä vietetään viikko. Lento tekee välilaskun Budapestiin ja siellä meijän pitäis jaksaa viihtyä 2,5h. Voi olla aika tuskasta, ku tietää, et Montenegros odottaa semmoset kevyet 32 astetta! UH. Vielä ku olis helvetin hyvä ruskettumaan niin olis tosi kiva. Siellä me Annun kanssa maataan rannalla ku Jing&Jang.

Viime torstaina oli sit MADONNA! Oliko aika kiva? No oli. En siis ole mikään kovinkaan suuri “popin kuningattaren” -fani, mutta olihan se kokemus, ku 85.000 ihmistä saapuu kuuntelemaan ja katsomaan vaan yhtä vosuu.
Keikka oli ihan kokemisen arvoinen. Ihmiset oli aika iloisia ja muutenkin aika selvinpäin. Olihan kuitenkin torstai ja alueelle piti mennä aika aikasin ennen keikkaa ja olut maksoi 6 + 1 pantti eli ei mitn Kallio-hinnoittelua. Minä 160cm zubu en nähnyt juuuuuri mitään, mutta kyllä mulle kerrottiin, että se oli ihan hieno keikka (hekoheko). Ei vais! Makee showhan se kaikin puolin oli, kun kaikki oli niin vimpan päälle suunniteltu ja tehty. Suomen kansa ei vaan oikein lämmennyt laulamaan Madonnan uusia biisejä?

Oon töissä. Mulla on tylsää. Tosi tylsää. Mun teki äsken mieli ihan hirveesti juustokakkua ja näissä lähikahviloissa ei ollut mitn vastaavaa, joten päätin mennä ostamaan kaupasta juustokakkua. Ainut juustokakku minkä löysin oli tommonen Pirkan pakastekakku 400g. No eihän siinä. Minähän sen ostin ja se olikin sitten viikon huonoin ja turhin investointi. PRKL. Kauheeta paskaa!

Katsotaan jos vaikka jotain matkablogia uskaltais kirjottaa negromontest.

Olen epäaktiivinen SORI, mut ei tätä edes lue ketään niin mitäs väliä sillä on.

Hyvää joulua kaikille!

Ei pysty.

Minä en ole bloggaaja. Minä en ole kirjailija. Minä en ole mitään. Siis mä en niinku jotenkin ymmärrä ollenkaan tätä bloggausta. Kokoajan pitäis olla jotain tapahtunut ja siitä pitäis niinku kirjottaa mun olemattomatta lukijakunnalleni. Mun blogia lukee vain yksi ihminen ja sekin kuulee mun kuulumiset ihan suullisestikkin. Miks mä kirjotan tänne?

No vaikka siksi, et mä haluun lisää näkyvyyttä mun juuri myyntiin laitetulle Toyota Yarikselle, kavereiden kesken Yari. Tai sitten mä haluan vaan olla trendikäs ja bloggaaminenhan on tänä päivänä kauheen trendikästä (en tiedä tosin kenen mukaan?)

Kaija Koo on hieno nainen. Se esiintyi mulle (ja parille sadalle muulle kuulijalle) Hotelli Vantaassa, Tikkurilan sydämmessä. Se oli hurmaava. Tinakenkää se hoilotti kireeseen viininpunaiseen korsettiin sonnustautuneena ja kielsi jotain Tikkurilan helmiä lopettamaan valokuvaamisen. Eikö esiintyjä totu salamavaloihin? Ottaen huomioon, että kaikan valaistuksessa käytettiin erityisen paljon stroboja. Ok. Ehkä mä olen huono arvostelemaan tätä. En kuitenkaan ole esiintynyt eteistäni isommalla areenalla enkä peiliäni suuremmalle yleisölle. Oikeesti.. Kaijan keikka oli hitti. Laulettiin äänemme käheäksi ja itkettiin, koska “isää.. mulla pullopostia oisss…”

Lauantaina oli mamas. Se oli hienoa. Joku katsoi mua häiritsevästi. Vihaako se mua vai tunteeko se mut jostain? Miksi se ei tuu puhumaan mulla? Vois tulla. On kaunis hän. Tomin heitin kotiin. Kotiin heitin Tomin. Viideltä nukkumaan ja sunnuntaiksi töihin. Olin väsynyt.

Viikonloppu meni tuli moi.

Tiistai. AUUUUTTS. Hammaslääkäri. Puudutusta ja porausta. Nyt on reikä ummessa. Särky. Elinaikaa: kuolematon.
Tänään on myös jonku synttärit. Onnea sille! Se on hienoo täyttää jotain 30+ ja juhlia 27 vuotispäiviä! nice.

Torstaina lähtö Hyrynsalmelle, Suopotkupalloa pelaamaan!

Moikka

Palaute.

Rakas internetblogini,

Olet huono. Olet niin surkea, että vain ystäväni T@p#i%o (nimi sensuroitu) lukee sinua. Sinä et päivity ikinä. Sinulla olisi paljon kerrottavaa, mutta näytät kuukauden päivät samaa vanhaa entryäsi ja sen kun olet ja hengailet. Tajuatko, että et ole ainut tässä maassa. Jotkut yksinäiset homoihmiset haluavat sinua yksinäisiin koti-iltoihin. Anna meille jotain. Anna meille tietoa! Tämä on kauheaaaa sontaa.

Ja näin on lauantai. Viikko on kohta ohi ja sitä ei voi, kun juhlistaa! Tällä hetkellä juhlapaikkana on Pasilan potti eli rakas ja ihana työpaikkani. Töiden jälkeen olisi tarkoitus suunnata kotikulmilleni Kallioon, jossa tämä edellisessä viittaamani ‘yksinäinen homo’ jo minua odottaakin. Tarkoituksena tai siis minun suunnitelmani on tehdä pirtelöitä ja hieroa niitä vasten T@p#i%o/n rint.. No hyi. Helvetin perverssi! Pirtelöitä, viina ja sitten olis mukava käydä katsomassa, et minkälainen mestapaikka se Jenny Woo sit oikein on. Eli toisin sanoen; Menen baariin ja totean, että ei kukaan muu tuu juttelee mulle ku toi 120kg silmälasipäinen lesbo, jolla on jotain ruokaa sen hammaraudoissa – Meen kotiin ja olen yksin. Taas.

Sitten on kaksi vaihtoehtoa sunnuntaille..

Ensimmäinen. Herään. Olen kotona. Olen yksin. Ympärilläni on 19,5 neliötä likaista asuntoa. Haisen. Minua oksettaa. Haluan ruokaa, mutta en jaksa hakea kaupasta mitään. Minulla on jano, mutta en liiku sohvalta vaan kuvittelen, että vesilasi kävelee luokseni. Morkkis. Miksi suutelin sitä hammasrautalehmää? Nukahdan. Herään ja nukahdan (ja näin vaihtui päivä).

Toinen. Herään. Olen naapurissa. Olen kaksin. Haisen, mutta niin haisee kaverikin. Ympärilläni on muutama neliö enemmän viinalle haisevaa asuntoa. Minua ei okseta. Olen ok. Haluan ruokaa. Ryömin kaapille ja otan mitä löydän. Menen vessaaan. Olo helpottuu. Puen päälleni. Menen kotiin ja jatkan sunnuntaipäivää ulkoilmassa tai muuta mukavaa.

Noniin! Kirjoitellaan taas puolen vuoden päästä. RIIIITTIKÖ PRKL?

Laura

Viimeiset lomafiilistelyt!

Noniin! Se olis sitten kahden lomaviikon viimeiset kolme päivää. Enää reilut kolme tuntia niin päästään lähtee Annun kanssa äidin ja Veijon mökille Lopelle! Kiva. Mökillä olis tarkoitus jaksaa sunnuntaihin asti, mut jää nähtäväksi kestääkö Annu mökkiporukkaa. ha.

Auto on haettu huollosta ja se on ihan uuden näköinen! Uus konepelti, puskuri ja etulyhdyt kiiltää niin, että melkein sokaistuu sinne katsoessa. Nyt ei auta, kun ajaa varovasti. Toistamiseen en halua törmätä bemukuskiin.

Anne (boss) soitti tossa ja kyseli josko mua kiinnostais päivän pikakoulutuksella alottaa Pasilan potissa aamuvuorojen teko. Aika suuren piikin sain tässä heti alkuun, mut eiköhän se hyvin mene. Edeltävä poika sai hermoromahduksen tai muun ahdistushäiriön kyseisistä työvuoroista ja on nyt ollut kuukauskaupalla saikulla. lol?

Hieno uus logo tossa. Olen upea graafikko. kiitos.

Laura

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.